Olen tien päällä - reissussa. Kauan kaivattu irtiotto on nyt totta. Nyt saan tovin ottaa etäisyyttä normaaleihin arkirutiineihin. Minulla on täysin kaikesta arkisesta poikkeava päiväjärjestys ja tämä kaikki on niin ihanaa.
En ole aikoihin tehnyt mitään yksin, siis sellaista johon ei liittyisi jotain sitoumuksia. Nyt kun käänsin avainta auton virtalukossa ja suuntasin kulkuni pohjoiseen olin yksin itseni kanssa. Pyörien pyöriessä ja maisemien vilahdellessa ohi tunsin oloni alati keveämmäksi.
Oman itsensä kanssa oleminen ja hiljentyminen tekee hyvää, mutta ei ole helpoin mahdollinen tehtävä. Nyt aion todella keskittyä tähän askareeseen - pyrin olemaan hiljaa, kaikkea tilaa ei tarvitse täyttää äänellä. Tämä on sellainen asia joka on syvällä tietoisuudessani, mutta silti tuntuu kuin olisin oivaltanut jotain uutta.
Maisemat muuttuivat matkatessa aina vain jylhemmiksi, syksy näkyy luonnossa jo selvästi. Meidän luontomme on kamalan kaunis. Matkalla näkyy pieniä metsälampia siellä täällä, siltoja suurten vesistöjen yli ja metsää silmän kantamattomiin. On sitä "kallioo ja kukkulaa" sekä latoa ja peltoa. Olen luonnon ja hiljaisuuden ympäröimänä. Sieluni lepää nyt ilman varsinaista meditoimista ja vaikka ulkona on harmaata sekä sateista tuntuu kuin olisin täynnä valoa ja paistetta.
Ylihuomenna aion kaikessa rauhassa puuhastella itselleni aarrekartan. Täytyy olla tarkkana sen kanssa millaisia asioita siinä nousee pintaan, siihen kerätyillä asioilla kun on taipumus toteutua. Liiaksi en aio kontrolloida itseäni, siihen minulla on paha taipumus. Nyt on vuoro intuitiolla ja enkelin kuiskeella.
Matka hieman painaa, voisin yrittää käydä ajoissa nukkumaan sillä nyt tuntuu siltä, että nukkuminen voisi jopa onnistua.
Siispä kauniita unia ja hyvää syyskuun ensimmäistä viikkoa. Toivotaan auringon paistetta ja syksyn hehkuvaa väriloistoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti